Teatterinjohtaja ei malttanutkaan pysyä poissa näyttämöltä

Joskus pyhät päätökset on pakko perua. Viime syksynä vielä Kauko Pajukoski oli varma, ettei hän kesällä 2017 ole käytettävissä näyttelijänä. Tässä tapauksessa Kaukon houkutteli näyttämölle kiinnostava rooli.

Kuka olet ja mistä tulet?

Nimeni on pysynyt samana jo 66v ja se on Kauko Pajukoski. Nykyisin tulen Naantalista ja sitä ennen Naantalin Merimaskusta. Asunut joskus lähes kaikissa seudun kunnissa. Olen vähän sellainen tyyppi, että kotini on siellä missä tavarani ja läheiseni ovat.

Miten olet lähtenyt teatterin pyörteisiin?

Teatterin pyörteisiin oikeastaan hakeuduin itse. Olin viettänyt jo kymmeniä vuosia elämää jossa kaikki vapaa-aika vietettiin mökillä tai merellä. Nuorempana pyydettiin mukaan Raision Teatteriin. Se kiinnosti mutta meri vei voiton. Ruuhkavuosien jälkeen puolisoni kanssa laitettiin asiat uuteen tärkeysjärjestykseen. Mökki ja lelut myytiin. Uutta päin!

Mikä teatterissa kiinnostaa?

Olen aina ollut yhdistysihminen. Veneseurat, omakotiyhdistykset, taloyhtiöiden hallitukset yms. ovat olleet temmellyskenttääni. En häpeä tunnustaa, että olen tykännyt olla esillä. Missä saisi toteuttaa itseään enemmän kuin teatterissa! Ehkä siis se on se mikä teatterissa kiinnostaa!

Oletko ennen Merimaskun teatteria ollut jossain harrastajateatterissa. Missä, milloin ja mitä tekemässä?

Teatterin syövereihin lähdin aivan ensimmäiseksi avustajaksi Los´seillaan esitykseen vuonna 2011 Merimaskun Lossirantaan. Se tuntui mukavalta. Samana syksynä menin Rymättylään teatterin tekemisen kursseille jota Soili Nurmi veti. Seuraavana kesänä jo näyttelin Rymättylän teatterissa ”Kyläkauppias Kakea” Mies joka ei osannut sanoa ei- näytelmässä. Samana kesänä myös Merimaskussa ”Lekkeripelei ja Pirtukaupoi- näytelmässä oli minulla rooli.

Miten lähdit mukaan Merimaskun Teatteriin?

Merimaskun Teatteri perustettiin vuonna 2012. Muistan, kun Kari Lineri tuli Kollolaan ja kysyi minulta, että perustetaanko Merimaskuun teatteri. Ei siinä kauaa höpisty kun lyötiin kättä ja Merimaskuun perustettiin teatteri. Eihän siinä sitten ollut vaihtoehtoa osallistumisaktiivisuuden suhteen vaan tekemättömät työt ja tehtävät seurasivat toisiaan ja niitä yritettiin hoitaa aina alta pois.

Mikä mielestäsi on hauskinta teatterin tekemisessä?

Mukavinta teatterin tekemisessä on kai se kun päästään harjoituksissa siihen vaiheeseen, että kaaos väistyy ja kaikilla alkaa repliikit ja esitettävät ”hahmot” olla munaskuissa. Onhan se niin, että harjoituksissa ottaa päähän välillä se ettei ohjaaja ”tajua mitä mä yritän esittää tai kertoa”. Se ei ole välillä hauskaa. Tärkeintä on kuitenkin se, että kaikilla olisi hyvä mieli koko projektin ajan. Se kai on sitä hauskaa, kai…

Tuleeko mieleesi jokin sattumus tai hauska tapahtuma teatterissa?

Hauskoja sattumia on tietysti tapahtunut vuosien varrella vaikka mitä. Kaikesta ei voi kertoa. Tapahtumille on naurettu tai kiroiltu siinä hetkessä. Hyvä näin koska ei kaikkea tarvitse jakaa.

Mitä odotat ensi kesältä?

Ensi kesänä olen ”Tankki Täyteen Artturi Sakari Reinikainen”. Se on minulle iso haaste. Ensi kertaa kuitenkin osaan jo repliikit ulkoa tässä helmikuun alussa. Voin keskittyä hahmon luomiseen ohjaaja Venla Kuitusen ohjeilla ja opastuksella. Minusta tuntuu, että kaikki näyttelijämme ovat innolla tekemässä hauskaa ”Tankki Täyteen” pläjäystä. Harjoituksissa on ollut hauskaa ja uskon sen kantavan myös varsinaisiin näytöksiin!